tiistai 27. marraskuuta 2012

Kea | Deep Red Blues

Eaglecrest

Nyt kun lunta näkyy jo säätiedotuksen horisontissa, niin täältä pesee! Siis Alaskan lumijuttuja... :)
Now that snow is finally on the forecast, prepare to get snowed in with snow-pics from AK... :)

IMG_8083[2]
Joskus pitää kai esitellä omaa lärviäkin. Tässä mun lempparein, aikanaan Barcelonasta ostettu laskupipo kautta aikojen, ja aiheeseen sopiva viileä väri.

Perfect
Tässä mulla ikää 17 lasissa, ja olen kirjaimellisesti onneni kukkuloilla. Yksi parhaista päivistä ikinä. Päivä haikkailua offareilla West Bowlissa, picnic merimaisemissa ja ah niin ihanaa puuteria. Tarkeni myös riehua piskuisessa topissa.

Tässä Eaglecrestin rinnekarttaa. Yleisesti tituleerattu "The Best Little Ski Area in the World" on tosiaan aika pieni. Hissejä on vain muutama (kaikki 4 on tuolihissejä), eli aikas pientä ja sievää on. Tosin out of bounds -rinteitä (keltaisten kolmioiden ulkopuolella) riittää yleensä suurimmalle osalle, kunhan on aamulla ajoissa paikalla - paikalliset tietävät mikä on hyvää ja puuteri kelpaa lähes kaikille. Parkkeja ja paippeja ei ole, joten on vain tyydyttävä luonnon omiin antimiin. Kuva täältä.

DSC_4602
Ja joo, osaan myös laskea suksilla. Paremmin kuin hyvin. Ehkä jopa paremmin kuin laudalla. Isä opetti aivan kapaloikäisestä asti. Ensin menin repussa, sitten isän suksien välissä ja 2,5 vuotiaana taidettiin reissata Kaprunin kesälumille laskemaan ekaa kertaa niin, että sain vapaasti riehua rinnettä alas. Kerran jossain reissussa mulla oli vielä aivan liian isot monot ja toinen niistä lähti tuolihissistä suksineen päivineen karkuun. Joku suomalainen oli lopulta löytänyt setin! Tykkään laskea suksilla etenkin jenkkivanhempien kanssa, voi mennä paikkoihin joihin laudalla ei vain pääse. Eaglecrestillä suosittua suksijoiden joukossa on "traversing", eli silloin mennään suksilla rinnettä poikkisuuntaan offareille ja poimitaan sieltä vain sopiva putskulinja jota laskea. Parhautta, eikä tarvitse irrottaa lautaa tai suksia haikkaamista varten. Eikä onneksi väsy niin paljon. Syvää lunta ei mitenkään jaksa laskea loputtomasti. Ainakaan minä. Onkohan mulla jotenkin huono kunto?

DSC00269
Näkymiä hissistä alaspäin. Parasta on nousta hissiin ventovieraan kanssa. Olen käynyt mitä yllättävämpiä ja kiinnostavampia hissikeskusteluja vuosien varrella. Ja tottakai tutustunut ihmisiin.

DSC01933
Matkalla ylös Ptarmigan Chairissa. Hissi on ikivanha, mitään kuomuja ei tietenkään ole, penkit on räikeän punaisella päällystettyjä rotiskoja ja kukaan paikallinen ei tietääkseni edes käytä mitään turvakaidetta - sukset ja lauta roikkuvat vapaana ilman mitään rekkiä. Hissin yläpäässä on vaikein tietämäni hissistäpoistuminen. Mäki on jyrkkä ja usein jäinen ja jos ei ole tottunut laskemaan laudalla toinen side auki pidempiä matkoja, kannattaa harjoitella ennen kun lähtee tämän hissin leikkiin. Moni kokenutkin kaatuu poistuessa joskus...

DSC00271
Huipulta kun jaksaa patikoida laudan tai suksien kanssa noin 5-10 minuutin matkan ylämäkeen umpihangessa voi löytää itsensä täältä. Tätä kutsutaan myös paratiisiksi maan päällä, tai paremminkin yllä. Ja kyllä, tuo pilvien alla pilkottava on tosiaan meri. Eaglecrest sijaitsee nimittäin Douglasin saarella ja merta näkyy ympärillä monestakin suunnasta.

DSC00270
Täytyy tietenkin muistaa, että koska ollaan sademetsä-alueella sataa vuorillakin paljon lunta. Keli on todella vaihtelevaa ja lumen tuntuma saattaa muuttua paljonkin ihan muutaman tunnin sisällä. Etenkin jos sataa lunta. Aamulla voi olla laskettavaa, puolenpäivän jälkeen märkää ja iltaa kohti rapsakkaa. Aurinkoiset päivät on niitä parhaita, kuten voitte kuvitella. Tietenkin mieluiten niin, että koko yön on tupruttanut lunta solkenaan. Se on jokaisen juneaulaisen toive ja niinä päivinä hisseillä on reippaasti jonoa.

DSC03711
Haikkaillessa tulee kuuma! Tässä paikalliset pojat vilvoittelevat ennen laskemista. Ja kuten taustalta näkyy, niin maastoa riittää.

DSC03815
Tässä allekirjoittanut fiilistelemässä näkymiä Pittman's Ridgellä, vuosi taitaa olla 2009.

DSC03888
Muistan tämän päivän! Laskin Etelä-Amerikasta tulleiden hissipoikien kanssa heidän ollessaan vapaa-päivän vietossa. Aina hauska puhua espanjaa laskiessa, sillä vaikka puhun kieltä sujuvasti on laskusanasto täysin hukassa! Taustalla näkyy Mt. Stewart jonne kaikista hooceimmät haikkaa. En minä. Kuolisin varmaan puolivälissä, kiitos rasitusastman. Kuvan otti joku Jorge.

DSC00272
Monet jäävät Pittman's Ridgelle West Bowlin ylle ihailemaan Backsiden, eli Douglasin saaren takapuolen näkymiä. Sinne asti ei siis mene tietä, ja jos sinne puolen laskee, joutuu palaamaan patikalla joko takaisin ylös tai tien päähän pohjoispäätyyn. Eteläkärkeen tietä ei mene lainkaan, vaan tie päättyy Douglasin kylälle.

DSC00283
Takanani näkyy Mendenhall Valley, tuttavallisemmin Valley ja Juneau International Airport, eli kansainvälinen lentokenttä. Tosin kentältä ei kansainvälisiä lentoja ole lähtenyt enää vuosiin.

DSC01941
Ystäväni Laura visiitillä ja pääsi heti Sarah Palinin suosioon!

DSC01948
Mutta tottakai tykkäsimme enemmän Obamasta. Oikea hurmuri!

DSC00426
Kauden lopettajaisviikonloppuna järjestetään aina Slush Cup. Kisaa varten rakennetaan vesiallas ja tavoitteena on päästä suksilla tai laudalla koko altaan poikki. Tapaan kuuluu myös pukeutua näyttävästi ja hauskasti. Harva onnistuu laskussa ja toisinsanoen useimmat kastuu läpimäräksi. Menestykseen ei empiirisen tutkimuksen perusteella näytä vaikuttavan laskeeko suksilla vai laudalla.  

DSC03706
Oli lottovoitto päätyä vaihtariperheeseen, jossa kaikki laskettelivat. Vanhemmat ovat vieläkin erittäin innokkaita laskijoita ja koko vuoden suunnitelmat tehdään laskemisen ympärille.

DSC03593
Jenkki-isä on huikea tyyppi. Pää kylmänä kaikkeen mitä tekee. Vetää joskus niin kovaa vauhtia vaan, että epäilen ehtiikö edes pysähtyä nauttimaan. Paras "vanhempi" laskukaveri kuitenkin äidin ohella. Tässä ollaan tulossa Eagle's Nestistä ulos. Se on siis huipulla oleva maja jossa voi käydä nauttimassa omia eväitä.

DSC_2348
Harvemmin pääsee laskemaan pimeällä. Tämä taitaa olla yksi harvoja kertoja viime vuosien aikana, eli helmikuu 2008? Sataa tihutti räntää ja pojat kisaili "Shralp" kisassa parhaista tempuista. Ennen vanhaan torstaisin oli iltalaskua, jonka jälkeen käytiin aina syömässä Eaglecrestin Lodgella "prime rib", eli paahtopaisti-illallinen.

DSC_2342
Tässä sitten vauhdikasta menoa ilmassa. Seuraavissa osissa lisää! Tulossa pian... ja kysykää jos joku kiinnostaa erityisesti.

5 kommenttia:

  1. Tuo todellakin näyttää niin täydelliseltä paratiisilta laskea! Tahtoo kans :D Ja oon itekki joskus keväisin kokeillut tuota lätäkössä laskemista kun rinteet sulaa ja se on kyl hauskaa :D vielä en oo onnistunu kaatumaan sinne mut ehkä joku kerta vielä :DD

    VastaaPoista
  2. Upeita kuvia! Huh tuonne kun itsekkin pääsisi :)

    VastaaPoista
  3. Noi kuvat on ihan sairaan hienoja! :)

    VastaaPoista
  4. Toi kuva tuolta "paratiisista"... Miten voi olla noin kaunista, pakko päästä tonne laskee! Alaska-kuume kasvaa...

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille kommenteista! :D

    VastaaPoista

CONTACT

wheelslikepowder@gmail.com