lauantai 8. syyskuuta 2012

Kea | Deep Red Blues

Farmers Market

Farmer's Market

Aloitetaan pääasioista eli ruoasta. Jenkeissä ruoka on aivan yhtä kaksinaismoralistista kuin politiikkakin. Voi joko keskittyä supersizattuun pikaruokaan (joka sekin on paikkapaikoin ihan jees), tai voi ihastella ihania "luomu"-ruokakauppoja kuten Trader Joe's, Whole Foods yms. sekä paikallisia Farmers Marketeja. Tarjontaa on aina enemmän ja paremmin kuin Suomessa tuntuu olevan. Tai ehkä en vain asu oikeassa paikassa. Ensimmäinen asia johon tartuin tällä reissulla oli Vermontissa asuvan ihanan emäntämme Candyn ruokakulttuuri. Hän ja miehensä kuuluvat erään maatilan co-op:iin (asiakasomistajuus - joka tosin on aika kaukana vaikkapa S-ryhmästä), joka tarkoittaa sitä että he tavallaan omistavat maatilasta pienen osan ja maksavat siitä vuosimaksun muutamassa erässä. Tässä puhutaan tuhansista dollareista vuodessa, mutta vastineeksi he saavat joka viikko hakea maatilalta Lake Champlainin toiselta puolen niin paljon tuoretta, maatilalla tehtyä ruokaa kuin sielu sietää. Kuvitelkaa itsetehtyä jugurttia ja kermaa, vastalypsettyä maitoa, maatilalla takuulla vapaana juosseiden kanojen munia ja vastapoimittuja hedelmiä ja vihanneksia. Kuulostaa taivaalliselta, ja niin oli makukin. Ruokakaupasta ja muilta markkinoilta Candy hakee tarvikkeita vain silloin kun maatilan antimet eivät juuri sitä tarjoa. Tämänlaista kädestä suuhun ruokakulttuuria toivoisin enemmän Suomeenkin, että syötäisiin kauden tuoreita antimia aina kuin mahdollista. Siihen on itsellänikin vielä matkaa, mutta voihan sitä unelmoida. Tässä fiilistelyjä Vermontin tuoreesta ruoasta kuvien muodossa.
Let's start with the basics - food. In the US, food has as much of a double standard as politics. You can either concentrate on the super sized fast food (which is ok from time to time), or you can marvel at the wonderful "organic" grocery stores, such as Trader Joe's, Whole Foods and the local Farmers Markets. There is always more and better things to choose from than what there seems to be here in Finland. Or maybe I just don't live in the right place. The first thing that really got to me during me this trip to Vermont, was our wonderful hostess Candy's food culture. Her and her husband belong to a farm co-op (a far cry from for example S-ryhmä, which we have in Finland), which basically means that they sort of own a little piece of a farm and pay for it in several rates on a yearly basis. We're talking thousands of dollars a year, but in exchange they get to go to to the farm on the other side of Lake Champlain every week to pick up as much of fresh farm food as they'd like. Imagine farm made yoghurt and heavy cream, freshly milked milk, certifiably "free range" chicken eggs and freshly picked fruit and veggies. Sounds like heaven and I can guarantee, so was the taste. From the store and other markets, Candy picks up necessities only when the farm doesn't offer it. This kinda food culture is something I would wish more for Finland as well. So that we'd actually reap what we sow, food of the season. I still have a long way to go myself, but you can always dream, right? Here is some food porn from Vermont.

Farmer's Market

Farmer's Market

Farmer's Market

Farmer's Market

Farmer's Market

Farmer's Market

Farmer's Market

Farmer's Market

2 kommenttia:

  1. Nuo punanauriit ja viimeisen kuvan värit ovat jotain aivan ihanaa!

    VastaaPoista
  2. Tälläistä kehitellään myös suomeen. Tsekkaa: www.ruokaosuuskunta.fi. Turussa ja Tampereella on myös csa-projektit käynnissä. Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja upeista kuvista.

    VastaaPoista

CONTACT

wheelslikepowder@gmail.com