tiistai 7. elokuuta 2012

Kea | Deep Red Blues

Vähän se ottaa, paljon se antaa


Omalta osaltani kesä alkaa lähestyä loppuaan. Tällä en tietenkään tarkoita, etten toivoisi ihanaa intiaanikesää vielä syyskuussakin, mutta eihän siihen oikein Suomen ilmaston tuntien voi luottaa. Toivoisin myös, että koko loppuvuosi jatkuisi yhtä kuivana ja lumettomana kuin viimekin vuonna - niin että voisimme rullata kaupungissa ja laskea mäkeä vielä marraskuussakin. Mutta kesä, sanan varsinaisessa merkityksessä... taitaa valitettavasti nyt olla minun osaltani tämän viikon jälkeen pulkassa. Itselleni Flow -festivaali onkin viime vuosina merkinnyt jonkinlaista päätöstä kesäkaudelle, ja suuntaankin sinne taas huomisesta alkaen 4 päivän lipulla nauttimaan hyvästä musiikista, kavereiden seurasta, hienosta venuesta ja ainutlaatuisesta tunnelmasta. Maanantaina matkani vie Amerikan itärannikolle, syvään etelään ja jylhään pohjoiseen muutamaksi viikoksi. Siellä kesä tietenkin jatkuu yltiöhelteisenä vielä tovin. Haikeutta on silti ilmassa.
For me summer is starting to come to an end. And by this I certainly don't mean that I'm not secretly wishing for an indian summer in September, but you can't really rely on it, knowing something about Finnish weather. I would also wish that the rest of the year would continue as dry and snowless as it was last year - so that we could cruise and ride downhill even in November. But summer, in it's true form is unfortunately probably over for me after this week. In my book for the past few years Flow -festival has been some sort of an official ending to the summer season. This year I'm heading there again with a 4 day -pass to enjoy good music, the company of friends, a wonderful venue and a unique atmosphere. On Monday my travels will take me to the east coast of the US for a few weeks - to the Deep South and the rugged north. There summer continues of course in the form of extreme heat for a while longer. However I must admit there is some sadness in the air.

Collage

Viime viikonloppua vietettiin ensin kaatosateisissa, mutta lopulta kauniissa aurinkoisissa merkeissä ystävien parissa. Perjantaina Marinellan kuvaama lyhytelokuva Northern Flats sai ensi-iltansa ja hienointa olikin, että niin moni tuttu ja tuntematon oli tullut kaatosateessa paikan päälle katsomaan lyhkäriä ja supporttaaman meitä, jotka olimme olleet projektissa jotenkin mukana. Erityisesti sydäntäni lämmitti, että suloinen lukijamme Kuusamosta, Juliana, oli tullut paikalle niinkin pitkän matkan takaa oman Lushin lautansa kanssa. Katsomo olikin niin tupaten täynnä, etteivät FFF:n järjestämät tuolit riittäneet mitenkään kaikille. Itsekin jäin ilman paikkaa ja istuin siis lautani päällä etummaisen penkkirivin edessä - kädet poskilla, kyyneleet silmillä, jännityksestä ja ilosta hihkuen.
Last weekend was spent among friends, starting off with pouring rain, but ending in beautiful sunshine. On Friday Marinella’s short film Northern Flats premiered and what was best - all the people, friends and unknowns, who showed up in the pouring rain to see the film and to support us who’d been involved in the project. What especially warmed my heart was our sweet reader Juliana who’d traveled all the way from Kuusamo to see our film along with her Lush-board. The audience was so abundant that the chairs that the FFF -organizers had set up just weren’t enough for all. I was also left without a seat and ended up sitting on my board in front of the first row with my hands on my cheeks, tears in my eyes and just grinning from all the excitement and joy.

Collage


Lyhytelokuvan liki kahdeksan lyhyttä minuuttia kiteyttää hienosti kaiken se mitä olen oppinut ja kokenut tämän kesän aikana. Aloitin lonkkaroinnin liki nollasta huhtikuun lopulla. Viime vuonna kävin muutaman kerran potkuttelemassa, mutta mitään varsinaisia taitoja minulla ei vielä ollut. Nyt taitoja on kertynyt kiitettävästi, niin että voin potkutella kaupungissa sujuvasti vaihtelevilla päällysteillä ja katukynnyksillä, harjoitella slaideja Tähtärillä ja Stadikalla, pommittaa Aulangolla mäen päältä asti tukittaen liki koko matkan ja saada coleman-sliden palautumaan Ahveniston moottoriradalla. Tähän on tultu vain reilussa kolmessa kuukaudessa ja olen vilpittömän onnellinen siitä, että olen vihdoin löytänyt oman kesälajini joka on ollut hakusessa vuosikaudet. Samalla sysäyksellä olen löytänyt myös verrattomia ystäviä, joista olen aivan yhtä iloinen, ikään tai sukupuoleen katsomatta.
The eight minutes of the short film encompass pretty much everything I’ve learned and experienced during this summer. I started longboarding pretty much from scratch at the end of April. Last year I tried it out a few times, but I didn’t really have any skills. Now I think I’ve acquired a commendable amount of skills, so that I can: cruise around town with ease on variable surfaces and curbs, practice sliding at Tähtäri and Stadikka, bomb the hill at Aulanko, tucking almost all the way down from the top and get a return on my coleman-slide at the Ahvenisto speedway. This I’ve accomplished in only three months and I’m sincerely happy that I’ve finally found my summer sport, one I’ve spent years trying to find. At the same time I’ve also found awesome friends that I’m so happy about, regardless of their age or gender.

Collage


Perjantain enskarijuhlintojen ja Pre-Hookup partyjen jälkeinen lauantai alkoi varsin väsähtäneissä tunnelmissa. Heräilin rauhassa ja lähdettiin aamiaisen jälkeen Javan kanssa hakemaan Reettaa Töölöstä, jonka jälkeen päädyimme Lasipalatsin Design Marketille moikkaamaan tuttuja ja tekemään kauppoja Coston lätsistä. Myyntipisteellä hyörivätkin kauppiaina ihanat hattupäät Suvi ja Nata.
Saturday I was pretty beat after all the premiere festivities and the Pre-Hookup (pro-skateboard) party. So I had a slow start and headed out with Java after breakfast to pick up Reetta in Töölö. We ended up at The Lasipalatsi Design Market to visit our friends and to get good deals on wonderful Costo hats. Merchants at the stand were the lovely hat-heads Suvi and Nata.

Collage
Collage

Tovin hengailtuamme ja pienestä kankkusesta toivuttuamme päätimme äkkiseltään kerätä auton täyteen ja lähteä Aulangolle ja Ahvenistolle pikku road tripille. Poikkesimme Boardsportissa ja Ponke'sissa hakemassa pikaisesti tarpeellisia osia ja saimme kuin saimmekin tunnissa auton täyteen iloisia lonkkarityyppejä ikäkattauksella 15, 20, 32, 33 ja 35. Aika huikeaa miten laji voi yhdistää näinkin eri ikäisiä ihmisiä. Retki oli jälleen kerran erittäin onnistunut ja kirvoitti vielä eilen toisen reissun, tällä kertaa ihan tyttöjen kesken.
We hung out for a while and got over our slight hangover and suddenly decided to gather a car full of people and head to Aulanko & Ahvenisto speedway for a little road trip. We stopped by Boardsport and Ponke's to pick up a few essential parts and within the hour we had a happy longboard crew along for the ride with the age range of 15, 20, 32, 34 and 35. It’s crazy to think that a sport can bring together people of such different ages. The trip was once again a success and even sparked another one yesterday, this time with an all girls crew.

Collage

Eilinen taisi olla kesän viimeinen Hämeenlinnan reissuni, ja ihan menestyksekkäästi se päättyikin - muistona minulla on 50 km tuntivauhteja moottoriradalla, huikeita palautuneita colemaneja ja innostuttuani ehkä hieman liikaa (kiitos sille kuuluisalle viimeiselle "vielä yksi" -laskulle), molemmat käsivarteni ovat kesän suurimmilla mansikoilla, napakoruni pallo irtosi, tanssikahvani ovat ruhjeilla, paidassani on reikä ja isovarpaani kynnenalus on musta. Mutta ei se mitään, vaikka tänä aamuna suihkutellessani tuntui kuin käsivarteni olisivat olleet tulessa ja särky on liki jatkuvaa, on kuitenkin päällimmäisenä tunteena onni. Onni siitä, että tämä on ollut paras kesäni ikinä ja onni siitä, ettei elämästäni puutu tällä hetkellä yhtään mitään. Palaamisiin ehkä vasta rapakon toiselta puolen ensi viikolla. Ihanaa elokuuta ihanat!
I think yesterday was my last trip to Hämeenlinna this summer and it was quite the success – I’ll especially remember the 30mph runs at the speedway, the ridiculously awesome coleman-slides I pulled off and after getting maybe a bit too excited (thanks to that famous “one more” –run), both my arms are bruised and scraped beyond comparison, my belly button piercing came apart, my love handles are bruised, my shirt has a hole and the underneath of my big toe is black. But it doesn’t matter, even if while showering this morning my arms felt like they were on fire and even if the pain is quite constant, the first and foremost feeling is joy. Joy of having had the best summer ever and of not missing a single thing in my life at the moment! Might have to get back to you from the other side of the pond next week. Have a wonderful August, you wonderful ones!

Collage

7 kommenttia:

  1. Aijaijai, makian näköstä noi kyynärpäät. Jotenkin ihana kuulla, et suunta on ylös, kun vasta niiden tähtärin aloittelijasessareitten jälkeen hommasin laudan ja oon naurettavan vähän kertoja käyny reenailee, kun heti ekalla kerralla päätin vähän laskea mäkeä ja mm. halkaisin kypäräni. Isoimmat innot mäenlaskuun jäi sihen, mut ehkä mäkin sitten ens kesänä rohkaistun lisää ja oon unohtanut kaikki ne kuhmut ja ruhjeet ja kipeet ranteet..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. suunta ON ylös. muakin vaivas vielä toukokuussa polvet joita nyrjäyttelin vuorotellen kun hyppäsin aina laudalta vauhdissa pois kun alko menee liian kovaa. jalkajarru on hyvä olla kuosissa ennen isompia mäkiä, ja hyvät kengät on ehdottomat ystävät. mulla käsivarsia (kyllä, molempia) kirvelee vieläkin niin maan pirusti. mutta ehkä se tästä kunhan löyhyttelen niitä ilmassa tarpeeks. koirakin onnistu äsken astumaan mun mustalle varpaalle ja huusin niin että varmaan koko talo kuuli. ;)

      Poista
  2. muaki harmittaa ku kesä loppuu :C oon saanu tänä kesään saadut kaverit on ainoita mitä mulla täällä helsingissä on! sit ku tulee talvi ni pelottaa et kaikki jää! yhyy:(((((
    melkein en kehtaa laittaa tähän ees nimee mut laitan kuitenkin
    -tuuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Tuuli -lupaan ettei meidän ystävyys jää tähän kesään. Talvella sama meno jatkuu lumella ja muissa kivoissa merkeissä.... ja kyllä me sut vielä lumilaudalle opetetaan :)

      Poista
  3. hei vitsit toi on kyl niin hienon näköistä tuolla isoilla radoilla! (siis näin aloittelijan näkökulmasta isoilla..) ostin itekki laudan tän kesän alusta, ja oon itekseni käyny potkuttelemassa paljon ja pari kertaa harjoittelemassa mäenlaskua, mut tavoitteekseni otan ens kesälle yrittää tutustua lisää lonkkari-ihmisiin ja saada kavereita tähän touhuun! ja slaideja! ei mansikan mansikkaa=ei tarpeeksi laskua :D teidän lyhärienskari jäi valitettavasti krapulan takia kokematta, mut jameissa konttiaukiolla oli mahtava meininki! lauta lähtee norjaan kuukaudeksi mukaan, ei tätä kesäharrastusta voi vielä tähän jättää vaik aika helsingissä loppuukin ylihuomenna hetkeksi. hienoa matkaa, kiitos visuaalisesta herkusta täällä blogissa!

    sade

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kannattaa tosiaan tulla mukaan sessareille, siellä tapaa aina uusia lonkkarityyppejä! valitettavasti en itse päässyt konttiaukiolle kun olin tuolloin Hangossa, mutta tavataan varmasti jossain joskus. ja oli muuten aivan ihana kommentti - näiden positiivisten kommenttien ansiosta jaksaa nähdä vaivaa tekstin ja kuvien kanssa, ne vievät nimittäin yllättävän paljon aikaa tälläiseltä bloggari-noviisilta. :) kiitos!

      Poista
  4. Kea jotain unohtu, mustelma ti****** ;) Tuuli älä huoli, talvella laitetaan vaa toisenlainen lauta alle ja hengataan taas !

    -Saara

    VastaaPoista

CONTACT

wheelslikepowder@gmail.com