maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kea | Deep Red Blues

Hipstamaticking in America, part 3: AK

Kalifornian ja Arizonan etappien jälkeen matka jatkui vihdoin Alaskaan liki kolmeksi viikoksi. Joka kerta kun astun ulos Alaska Airlinesin lennolta Juneaussa yllätyn siitä kuinka uskomattoman raikasta ilma on. Mikään ei vedä vertoja Alaskan puhtauden tuoksulle, ei edes Suomen Lappi. Alaskan "äitini" tuli hakemaan minut kentältä ja ehdotti heti, että mentäisiinkö pilvettömän sunnuntai-päivän kunniaksi suoraan laskettelemaan. Ja kyllähän se minulle sopi. Lähdin Arizonan erämaasta kuudelta aamulla ja jo puolen päivän jälkeen olin Alaskan lumilla. Mikä voisi olla sen parempaa?
After stops in California and Arizona the trip finally continued to Alaska for nearly three weeks. Every time I step out of an Alaska Airlines flight in Juneau, I'm always surprised by the freshness of the air. Nothing compares to the clean air of Alaska, not even Finnish Lapland. My Alaskan "mother" came to pick me up at the airport and suggested straight away that we'd celebrate the Sunday's blue skies by going skiing and I was - of course - all for it. I left the Arizona desert at 6AM and already the same afternoon I was enjoying the Alaskan snow. What could be better than that?

Collage

Keväisin kausikortin saa joskus edullisempaan hintaan kauden viimeisen kuukauden ajan, ja onnistuinkin osumaan juuri tuohon oikeaan saumaan. Muistaakseni maksoin kevätkausikortista 100 dollaria kun normaalin kausikortin hinta huitelee 500-600 dollarin kohdalla. Maisemat ovat aina yhtä huikeat, ja vaikka keli ei olisikaan joka päivä parhaimmillaan niin kokemukseni mukaan taidot karttuvat parhaiten erilaisissa olosuhteissa laskiessa. Alaskassa lumi voi nimittäin vaihdella päivästä toiseen tai jopa aamusta iltaan roimasti. Muistan joskus vuosia sitten laskeneeni Alaskassa kurapuvussa lunta, jota oli niin paljon että se ylsi otsaani asti ja joka oli koostumukseltaan niin kosteaa ja painavaa, että jos olisin laittanut painoa vähänkään liikaa eteen ei ylös olisi enää omin avuin päässyt. Toisaalta hyvän päivän sattuessa täydellisen pehmeästä samppanjapuuterista ja "face shoteista" saakin sitten nauttia oikein olan takaa, sillä lumikissalla ajetaan vain noin neljännes laskettelualueesta ja alueen "offarit" ovat valvottuja ja hyvin yleisessä käytössä. Vain harva jättää olosuhteiden salliessa ja normirinteet laskettuaan patikoimatta koskemattomille lumiapajille. Minulle puuteri on kuin huumetta, en voi koskaan saada siitä tarpeekseni. Minulle nimittäin reilit, boksit ja paipit ovat aina vain korvikkeita kunnon lumelle, enkä voi mitenkään väittää olevani parkeissa pätevä. Offarit ovat aina olleet ne minun juttuni.
During the spring you sometimes get a season pass for the last month of the season for a cheaper price and I totally lucked out this time. I think I paid 100 dollars for a spring season pass, when a regular season pass usually costs around 500-600 dollars. The scenery is always spectacular and even if the weather isn't always at its best, in my experience you improve your skills the most when riding/skiing in more diverse conditions. In AK the snow can change drastically from one day to another or even from morning to evening. I remember skiing in Alaska years ago in fishing overalls and a rain coat, when there was so much heavy and wet snow that it reached my forehead, that if I'd put my weight forward a little bit too much I wouldn't have gotten up anymore without help. On the other hand when you get a good day you can really enjoy those perfectly soft champagne powder turns and face shots, since only a quarter of the ski area is groomed. The bowls are patrolled and in common use and only a few choose not to hike for better snow, conditions permitting of course, after combing through the regular runs. Powder is like a drug to me, I can never get enough. Rails, boxes and pipes are always just replacements for real snow, and I can't in good conscience claim to be an expert in parks. Going out of bounds is my thing.

Collage

Parasta Alaskassa ovat myös ystävät. Meillä on pieni mutta sitäkin tiiviimpi ystäväporukka jonka olen tuntenut yli 15 vuoden ajan. Palaan aina heidän luokseen kuin kotiini. Yhdessä käymme ulkoilemassa, laskemassa, syömässä, hulluttelemassa ja pelaamassa Wii:tä. Olemmekin viettäneet yhdessä monet perhejuhlat kuten kiitospäivät, joulut, Superbowlit ja itsenäisyyspäivät... ja koenkin jo olevani ison juutalaisperheen suomalaisvahvistus. Näitä ystäviä on ikävä joka ikinen päivä.
And of course in Alaska there are my best friends. We have a small but tight group of friends who I've known for over 15 years. I always go back to them like I'd be going home. We like the outdoors, riding/skiing, eating, going crazy and playing Wii together. We've spent several family gatherings like thanksgivings, Christmases, Superbowls and Independence Days together... and I feel like I'm already the Finnish counterpart of this big Jewish family. I miss these friends every single day.

Collage

"Oma" perheeni on minulle myös uskomattoman rakas. Lähtiessäni Alaskaan vaihto-oppilaaksi kuusitoistavuotiaana en voinut kuvitellakaan, että olisimme näin läheisiä vielä näin monien vuosienkin jälkeen. Vanhempani ovat vielä eläkkeelläkin ihailtavan aktiivisia. He laskettelevat, matkustavat, veneilevät, metsästävät, kalastavat ja nauttivat elämästä. Alaskan isäni on myös paras tuntemani kokki. Hän valmistaa lähiruokaa terveellisesti mielenkiintoisin maustein. Heidän kellaripakastimensa on aina ihan täynnä itse pyydettyä ruokaa. Äitini taas on paras keskustelukumppani ja kuuntelija jonka tiedän. Meillä on myös sama elokuvamaku. Kaipaan todella keskusteluitamme ja yhteisiä koiralenkkejämme. Ihaninta on tulla kotiin heidän luoksensa ja tietää että vanha "huoneeni" on aina ennallaan tuoksuineen ja tavaroineen, sänky valmiiksi pedattuna.
My "own" family is also incredibly dear to me. When I went to Alaska on exchange at sixteen I couldn't have imagined that we'd still be so close after all these years. My parents are still, even when retired, admirably active. They ski, travel, boat, hunt, fish and enjoy life to the fullest. My Alaskan father is also the best cook I know. He makes the most wonderful food out of local ingredients with interesting twists. Their box freezer in the basement is always full of self caught food. My mother on the other hand is the best conversationalist and listener I know. We also have the same taste in movies. I truly miss our conversations and dog walks together. It's the most wonderful feeling coming home to them and knowing that my old "room" is always the same with its scents and things, with the bed already made.

Collage

Tänä vuonna yritän vaihtelun vuoksi matkustaa toisaalle, mutta ensi vuonna suunnittelen taas palaavani Alaskaan. Ehkä mukaani lähteekin tällä kertaa joku kaveri opettelemaan Alaskan paikallisille tavoille. :)
This year I'm trying to travel elsewhere for a change, but next year I plan to return to Alaska again. Maybe some friend will go with me this time to learn the local Alaskan traits. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

CONTACT

wheelslikepowder@gmail.com