perjantai 20. heinäkuuta 2012

Kea | Deep Red Blues

Hipstamaticking in America, part 2: AZ

Tarinan seuraava osa jatkuu Phoenixistä Arizonasta, joka onkin ihan oma lukunsa elämässäni. Minulla on erityinen suhde tähänkin osavaltioon vaikka en olekaan siellä koskaan itse asunut. Vierailin ensimmäistä kertaa Phoenixissä isäni kanssa vuonna 1996. Mielikuvia tästä ei tosiaan ole monia. Muistaakseni söimme paikallisessa IHOP:issa (International House of Pancakes) ja jatkoimme pian matkaa. Myöhemmin olen löytänyt Alaskasta käsin itselleni sekä arizonalaisen miehen, auton että koiran. Tallella näistä on enää yksi ja se onkin ollut se kaikkein tärkein. Eli koira.
The following part of this story continues in Phoenix, Arizona which is its own chapter in my life. I've had a special relationship with this state as well, even though I've never actually lived there myself. I visited Phoenix for the first time in 1996 on a trip with my father. I think we ate at the local IHOP and soon went on our way. Later in life Arizona has given me a dude, a car and a dog - and all the way up in Alaska. The only thing I have left of these, has been the most important one. The dog.

AZCollage
Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas / From left to right, from top to bottom: 1. Phoenix Palm, 2. Betty & Gomer, 3. Kate & Linus, 4. Spock, 5. Rodriguez Boxing Club, 6. Betty, Chessie and Cooper taking over my stuff, 7. Handpicked lemons = ready for Lemon Drops 8. Betty White dog and Biggie on Woody's lap, 9. Phoenix rooftops, 10. 9th Street, 11. Stars, 12. Spock on my bed.


Syksyllä 2008 olin etsinyt kuumeisesti itselleni koiraa Alaskan paikallisilta löytökoiramarkkinoilta. Kaakkois-Alaskassa on paljon koiria, mutta useimmat niistä ovat labradoreja, huskyja tai näiden sekoituksia. Ja nyt oli haussa lyhytkarvaisempi yksilö. Voitte nimittäin kuvitella miten kivalta pidempikarvainen koira tuoksuu päästessään jatkuvasti rannalle, uimaan, sekä piehtaroimaan levään ja kuolleisiin kalanraatoihin. Kokemusta nimittäin on. YÄK. Lisäksi kärsin myös lievästä allergiasta ja astmasta. Lyhyt karva, vahva luonne ja ehdoton ihmisystävällisyys olivat tärkeimmät kriteerini.

Joulukuuksi olimme suunnitelleet matkaa Phoenixiin ja niin koiran etsintä siirtyikin hieman yllättäen Arizonan löytökoirajärjestöihin. Kun näin Javan kuvan Petfinderissa tiesin - älkää kysykö mistä - että tässä oli "minun" koirani. Laitoimme hyvissä ajoin meiliä paikkaan ja kysyimme voisiko koiran "varata" kunnes tulisimme sitä itse joulukuussa katsomaan. He suurin piirtein nauroivat meille... ai haluatte varata tuon raidallisen pitbull-mix nartun? He nimittäin luulivat, ettei se rotunsa vuoksi menisi ikinä kaupan.
In the fall of 2008 I'd desperately been looking for a dog for myself at the local Alaskan rescues. There are a lot of dogs in Southeast Alaska, but most of them are labs, huskys or mixes. And I was looking for a shorthaired dog. You can imagine how great a longer haired dog smells after constantly going to the beach, swimming and rolling around in seaweed and dead fish. I've got some experience and all I've gotta say is YUCK. I also suffer from mild allergies and asthma. So short hair, a strong character and a "people" dog was what I was after.


That December we'd planned a trip to Phoenix and so the search for a dog was suddenly transferred over to the Arizona dog rescues. When I saw Java's picture on Petfinder I knew - don't ask me how - that this was "my" dog. We emailed the place asap and asked if they could "reserve" the dog for us until we'd come to see her ourselves in December. They pretty much laughed at us... so you want to reserve that female brindle pittie-mix? They thought they'd never get rid of her because of her breed.

AZCollage
Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas / From left to right, from top to bottom: 1. Betty Blue-eyes, 2. Swimming in Encanto Park, 3. Columbus House, 4. Spock, 5. Pacifico Beer, 6. Palm trees, 7. Highway 8. For the love of Pit Bulls and everything else misunderstood, 9. The day’s catch – Baby and Johnny, 10. Oakland Historic District, 11. Samson, 12. Sarah Palin’s worth in AZ.


Joulukuussa Javasta tuli kuin tulikin minun koirani. Jo heti kättelyssä päätin, että joku päivä menisin takaisin Arizonaan auttamaan näissä koiranpelastushommissa. Löytökoiria on nimittäin USA:ssa ihan kohtuuttomasti. Taloudelliseen ahdinkoon joutuessaan ihmiset luopuvat nimittäin yleensä ensin lemmikeistä. Minua hirvittää tosiasia, että koiria jätetään takapihoille ja pahimmassa tapauksessa jopa auton puskuriin tai muuhun sidottuna selviytymään omin avuin ilman vettä ja ruokaa. Tämä on kuitenkin Arizonassakin arkipäivää ja ystäväni Kate ja Kim sekä heidän tiiminsä tekevät eri keinoin parhaansa, jotta näitä tapauksia olisi yhä vähemmän jatkossa. Nämä ihanat ihmiset, koirat ja tunne siitä, että olen aina tervetullut takaisin ovat syy siihen miksi tulen palaamaan Arizonan kuumuuteen jatkossakin.
In December Java did in fact become my dog. At the first meeting I decided that one day I'd go back to Arizona to help out with this dog rescue business. There is a ridiculous amount of rescue dogs in the US. Because surprisingly pets are one of the first things people give up when in financial despair . It frightens me to think that so many dogs are left behind in back yards or in the worst case scenario even tied up to car bumpers, left to fend for themselves without food or water. Unfortunately this is daily life in Arizona, and my friends Kate & Kim and their team do their best in different ways to prevent this. These wonderful people, dogs and the wonderful hospitality they’ve offered me, are the reason I will always return to Arizona's heat even in the future.

AZCollage
Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas / From left to right, from top to bottom: 1. 9th Street, 2. Lost Dog Properties, 3. Pensive at Home Depot, 4. Upscale living, 5. Columbus House, 6. Mets, 7. Enchanting Sunset 8. In-n-Out Burger, 9. Highway, 10. In the bathroom with Spocky, 11. Mama Java’s, 12. Happy people, happy pets.



Java puolestaan on viihtynyt erinomaisesti Alaskan, kuin myös Suomen viileydessä, ja sen lempiharrastus on – uskokaa tai älkää, uinti!
Java on the other hand has thrived in the cool air of both Alaska and Finland, and her favorite pastime is – believe it or not, swimming!


6 kommenttia:

  1. oih, mä rakastan arizonaa! mulla on perhettä varsinkin phoenixissa ja scottsdalessa ja tykkään tosi paljon, arizona on upee! mulla on muutenkin yhdysvalloissa paljon sukua ja musta on ihana palata kaikkiin muistoihin varsinki tän postauksen ja kuvien kautta. tykkään muutenki tästä blogista paljon, jeejee

    VastaaPoista
  2. ihania olette tekin! kiva että tykkäätte :)

    VastaaPoista
  3. Ihanat noi instagram-kollaasit. Herkut värit;)

    VastaaPoista
  4. Ääh. Sulla on Kea UPEA sesse. Aivan mahtava, tänne saa hoitoon sen, jos joskus tartte. Teidän blogin tyttöjä on siunattu ihanilla koiruuksilla. Ja mikä on toi sharpeihässäkkä Spock. <3 En kestä. Kiva hei lukea sessejuttui kans. Kiitos!

    Noora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Java on mun paras ystävä. Upea nyt ja aina, sanoi ihmiset sitten mitä tahansa siitä ja sen "pahamaineisesta" rodusta. Sharpeihässäkkä on siis Spock - luultavasti sharpei-bullterrierimix, joka löytyi hylätyn talon alta ja saatiin pelastettua dollarin burgereilla houkuttelemalla ja koirakaverinsa opastuksella. Spockilla oli nimittäin niin painavat silmäluomet, että se oli sokeutunut liki täysin. Parin silmäleikkauksen jälkeen ongelma on saatu korjattua ja nyt ruoka-aikaan Spock hyppiikin kirjaimellisesti metrin korkeuteen tasajalkaa kunnes kuppi lasketaan maahan. Aika tyyppi, hengaa aina mun kanssa kun oon niillä kylässä ja sillä on myös ihmeellisin karva ikinä - sellanen poromainen kummallinen. Ihan alieni.

      Poista

CONTACT

wheelslikepowder@gmail.com